Suurlähetystö 2.0 – teekkarin kokemuksia Abujasta

An article that I wrote to the Ministry’s intranet about my experiences in the Embassy.

Mitä syntyy, kun 19 Länsi-Afrikan maata kattava Abujan suurlähetystö valitsee ensimmäiseksi CIMO-harjoittelijakseen teekkarin?

You are welcome, toivottaa lentokenttävirkailija, suurlähetystön autonkuljettaja ja monumentti matkalla Abujan lentokentältä suurlähetystöön minulle tammikuussa 2010. Saan ensimmäisiksi päiviksi kodin suurlähettilään vierashuoneesta, eikä minua ympäröivä kotoisa Suomi-design sovi alkuunkaan ajatukseen, että olen pahamaineisessa Nigeriassa.

Ensimmäiset päivät ahmin sähköpostini vallanneita raportteja komiteoista, kokouksista ja tapaamisista. Tunnen olevani maailmanpolitiikan kulisseissa! Kännykkäni jaksaa vielä muistuttaa syksyn osa-aikatyöstä: luen Köpiksen ilmastokokouksesta kun suomalaisessa IT-yrityksessä pidetään Product management weekly meetingiä.

Puhun broken englishiä nigerialaisten taksikuskien kanssa, ja opettelen puhumaan suurlähetystöä. ”The Embassy of Finland avails itself of this opportunity to renew to bla bla bla the assurance of its highest consideration”, vau! Tulostan tiistaikokouksen esityslistan kaksipuoleisena ja herätän hämmennystä, ai pystyykö suurlähetystön tulostimilla tekemään noin? Voitko näyttää?

Maaliskuussa vastaanotamme Ministeri Väyrysen ja monikymmenhenkisen yritysdelegaation. Selviämme hiekkamyrskystä vastaanottoillallisella, saamme salin täyteen pyjamapukuisia nigerialaismiehiä ja jännitämme Lagosin turvamiesten brutaalia liikennekäyttäytymistä. Nautin joka hetkestä!

Houkuttelen isän ja siskon Etelä-Afrikkaan pääsiäislomalle, ja tunnen itseni Afrikan-konkariksi kun näen miten heitä hermostuttaa Port Elizabethin tummaihoisten suosimassa keskustassa. Viikon matkustelun jälkeen minun onkin jo ikävä tiistai-saunaa, lattarileffailtoja, pienen lähetystön kodikasta tunnelmaa, sunnuntain leppoisaa lettuaamiaista ja Abujan tiivistä expat-yhteisöä.

Kevään lopulla askit ja nootit ovat jo arkipäivää, ja kaupallis-taloudelliset työtehtäväni saavat seuraa minulle tutummasta aihepiiristä. Korjaan satelliitti-internetin, asennan Skypen lähetystön kannettavaan, opetan suurlähettilästä kuuntelemaan maailman kuulumiset kävelylenkeillä BBC:n podcasteista, haravoin lähetystön nettisivut ja puhun IT-tuen ympäri antamaan meille paikallisen verkkolevyn tiedostojen jakamista varten.

Innostun Stubbin Facebook- ja Twitter-puheista: mehän voisimme tavoittaa kaikki Nigeriassa olevat suomalaiset vaivattomasti Facebook-ryhmän avulla! Lauri voisi kirjoittaa blogia Nigerian liiketoimintamahdollisuuksista ja tarjota kaksisuuntaisen keskustelukanavan suomalaisyrityksille Länsi-Afrikassa. Miksi meillä ei ole netissä ajanvarausjärjestelmää viisumiasiakkaille, ja miksi konsuli tuhlaa kiireistä aikaansa matkustusilmoitusten hallitsemiseen kun se voisi olla automaattista?

Joskus sekavalta kokoelmalta tuntuneet poikkitieteelliset opintoni piirtyvät suurlähetystössä mielekkääksi kokonaisuudeksi. Kuka voi enää väittää, että todellisuutta voisi katsoa vain yhdestä näkökulmasta?

On kesäkuu ja tuntikirjanpitoni väittää, että ylityötunteja on pitämättä kolme viikkoa. Ei voi olla totta! Kuin tilauksesta saan kuitenkin jatkoajan Nigeriaan: YK:n paikallistoimisto kysyy, jäisinkö heille harjoittelijaksi vielä kesäksi. Tiedän anti corruption, cyber crime, anti-human trafficking ja smuggling of migrants -aiheista suunnilleen yhtä paljon kuin tiesin Nigerian taloudesta joulukuussa, mutta suurlähetystöharjoittelu on antanut minulle ymmärrystä kansainvälisistä instituutioista, varmuutta hypätä uusiin tehtäviin, ja ennen kaikkea herättänyt palavan kiinnostuksen oppia ymmärtämään maailmaa paremmin.

Olen hyvin kiitollinen Abujan suurlähetystön henkilökunnalle, Ulkoministeriölle ja CIMO:lle upean, antoisan ja opettavaisen harjoittelujakson mahdollistamisesta.